Aihe 2 · Asennus
Pienet lavasteet, uskottavat maailmat
Askel 1: Valitse mittakaava ja pysy siinä
Pienoismaailma tuntuu uskottavalta, kun kaikki siinä noudattaa samoja kokosuhteita. Nukkekotien tekijät työskentelevät yleisesti mittakaavassa 1:12, jossa yksi tuuma vastaa yhtä jalkaa. Se sopii hyvin pöytäanimaatioon: ovi on noin 17 senttimetriä korkea ja tuolin istuinpinta noin 4 senttimetriä lattiasta.
Jokaista rekvisiittaa ei tarvitse mitata, mutta päätä mittakaava ajoissa. Jos sankarisi on 9 senttimetriä korkea kuppi, kynästä tulee kaatunut puu ja tulitikkurasiasta sänky. Kirjoita muunnos kortille, jotta pysyt johdonmukaisena, kun rakennat uusia osia ensi viikolla.
Ammattituotannot, kuten Laikan Coraline (2009), rakensivat lavasteensa nukkemittakaavassa hämmästyttävän yksityiskohtaisesti. Periaate on kuitenkin sama myös pöydälläsi: silmä luottaa maailmaan, jonka mittasuhteet pitävät yhtä.
Askel 2: Rakenna alusta, joka ei liiku
Lavasteen lattia on jokaisen kuvan perusta. Klassinen ratkaisu on 6 mm vanerilevy tai MDF-levy, joka on kiinnitetty pöytään kahdella C-puristimella. Ensimmäiseen kokeiluun käy myös iso kovakantinen kirja, joka on teipattu kiinni. Mitä ikinä käytätkin, sen ei pidä liukua, kun nojaat pöytään.
Myös esineet tarvitsevat pitoa. Museovahasta tai Blu Tackista on apua, kun kuppi pysyy pystyssä askelten välissä. Nukkestudiot poraavat lavasteen lattiaan kiinnitysreikiä ja ruuvaavat nukkujen jalat kiinni alapuolelta, tai käyttävät voimakkaita magneetteja ohuen lattian alla. Paperirekvisiitalle riittää usein pieni silmukka kaksipuolista teippiä.
Etsi sen jälkeen piileviä liikkujia: pöytäliina, joka valuu hiljalleen, pahvinen seinä, joka taipuu lämpimässä ilmassa, kaapeli, jota koko ajan törmäät. Teippaa kaikki.
Askel 3: Hallitse valoa
Välkkyminen on yleisin aloittelijan ongelma, ja lähes aina syy on valo. Päivänvalo muuttuu koko ajan, kun pilvet liikkuvat, joten sulje verhot ja valaise lavaste itse.
Kaksi valaisinta riittää. Päävalo yhdeltä sivulta muotoilee esinettä, ja himmeä täytevalo tai valkoinen pahvi toisella puolella pehmentää varjoja. LED-pöytävalaisimet toimivat hyvin, koska ne pysyvät viileinä paperin lähellä.
Lukitse seuraavaksi kamera. Useimmat stop-motion-sovellukset ja ammattiohjelmat, kuten Dragonframe, antavat lukita valotuksen, tarkennuksen ja valkotasapainon. Jos puhelin säätää itseään koko ajan, jokainen kuva on hieman eri kirkkainen.
Lopuksi tarkkaile omaa varjoasi. Pue tummat vaatteet ja seiso samaan paikkaan jokaisella kuvalla.
Askel 4: Lukitse kameran asento
Kamera on osa lavastetta. Kiinnitä puhelin pieneen jalustaan puhelinpidikkeellä tai asetta se kirjapinon väliin ja teippaa pino pöytään. Älä koskaan pidä sitä kädessä stop-motion-kuvauksessa.
Näytön koskettaminen kuvan ottamiseksi voi siirtää puhelinta. Käytä ajastinta, Bluetooth-kaukosäädintä tai toista laitetta kaukolaukaisimena. Monet sovellukset tarjoavat tämän toiminnon.
Kuvaa laajemmalta kuin luulet tarvitsevasi. Pieni tila toiminnan ympärillä antaa mahdollisuuden rajata tai vakauttaa kuvaa myöhemmin.
Askel 5: Sisusta maailma uskottavaksi
Pienet yksityiskohdat myyvät mittakaavan. Oikeissa huoneissa on pölyä nurkissa, hieman irtoava listalauta ja avoin kirja. Hieno hiekkapaperi muuttuu matoksi, pienennetty painettu puukuvio lattialankuiksi ja pullon korkki lampunvarjostimeksi.
Rakenna kerroksittain: jotain linssin lähellä, toiminta keskellä ja seinä tai tausta takana. Jo yksi sumea etualan kasvi lisää syvyyttä. Wes Andersonin Fantastic Mr. Fox (2009) osoittaa, että litteä, suoraan edestä kuvattu lavastus voi olla myös tietoinen tyyli. Valitse syvyys tai litteys tarkoituksella.
Ja pidä lavaste epätäydellisenä. Näkyvä käsintehty pinta on osa sitä, miksi yleisö rakastaa stop-motionia.